"Pari viikkoa mennyt viime kirjoituksesta..."

Eipä oo tullut sen koommin imettyä sitä kapeaa pötköä, kun ei oo ollu dokaamassa - näin ainakin itselleni tilanteen selitän.. Tai no pari parsaa silloin kun Pera kävi ja pari kahtena muuna iltana, eli nelisen kipaletta kahteen viikkoon.. voin siis olla jo hiukka ylpeä!

Kun odotan junaa, ei käy edes mielessä: "poltanpa tupakin" tai kun hyppään junasta en heitä savuketta huulilleni.. ei tule mieleenkään.

Pahimmat vieroitusoireetkin saattaa olla takana päin - en sanois pahimmat vaan helvetilliset! Nyt ymmärrän ihmisiä mitkä sanoo ettei lopettaminen ole helppoa, eikä käy yhdessä käden käänteessä..

 Niin kuin mainoksen ruma mies: "On helppoa sanoa lopettaneensa tupakan polton, mutta päätöksessä pysyminen - se on vaikeaa."

Okei, myönnän että pari päivää sitten teki mieli... POLTTAA! (ei munaa, senki perverssi, tiiän mitä ajattelit! HYI!) kiukutti to-del-la paljon.. siis suoraan kun sanon niin vitutti. Teki mieli grillata jonkun perskarvat siitä hyvästä..

..mielessä hautoi myös kysymys: "miksi en polttaisi? Jos kerran tällänen paska fiilis tulee kun on polttamatta?"

Otin tilanteen haasteena, löytyykö minulta sen verran itsekuria, jotta voin olla polttamatta? Jos epäonnistun, olen luuseri..

Kysymys kuuluukin: "Pystytkö sinä, olla polttamatta? Oletko tarpeeksi vahva selättääksesi himosi? Uskaltaako joku ottaa haasteen vastaan? ns. juoppo tupakoitsijana?"

 

"Ehkä sitten kun on ollut vuoden polttamatta on valmis antamaan muille hyviä neuvoja.."

En ole enää ostanut tupakkaa tai polttanut selvinpäin.. ainoastaa kännissä. Eli toisin sanoen olen vähentänyt en lopettanut... jos pystyisin KOKONAAN lopettamaan niin olisin erittäin tyytyväinen.. mutta tämänkin hetkinen tilanne on askel parempaan..

Huomaan erilaisia muutoksia..

- haistaa ja maistaa paremmin,

- tekee mieli napostella koko ajan,

- kahvin juonti on tuplaantunut, välillä tulee juotua niin paljon että tulee huono olo.. töissäki alkaa tekemään mieli "jotain", aina silloin keitän kahvia.. taitaa olla niin että olen korvannut tupakan kahvilla.. ehkä sekin parempi kuin karkki.. muuten alkas pikkasen turvottamaan!

- Tupakka haisee pahalta - se on positiivinen muutos! Esim. Jos joku on just polttanu, niin se haisee tosi ällöltä, haistaa myös ne ihmsiet joiden vaatteisiin on pinttynyt tupakan haju.. ennen en tätä haistanut.. ja vielä sekin, kun kävelee kadulla niin haistaa jos joku polttaa lähistöllä! :D

Mutta niitä vinkkejä lopettamiseen..

hmm..

noh, kannattaa unohtaa "no mä nyt vähennän" - laini, sillä toi lupaus vaipuu unholaan parissa päivässä.. ja sama "pikkuhiljaa".. parempi ehkä sanoa että "mä savuttelen vaan kännissä".. ja sitten päättää juoda harvoin..

sitten yrittää olla polttamatta.. tai ei yritä vaan PÄÄTTÄÄ niin. Huomasin ettei mitkään niksit auta, vaan se itsekuri, se päätös! Helppoa se ei ole ja kiukkupuuskia tulee.. aika rajuina myös.. välillä vituttaa niin saatanasti ja itkettää ja ärsyttää.. mutta nyt ne on jo helpottanu..

Ainoastaan silloin, kun näkee jollain tupakka-askin niin alkaa tekee mieli.. muuten se on jo aika hyvin unohtunut.. ryyppäämässäkin kun polttaa, niin polttaa puolikkaita, ei pysty kokonaisia.. alkaa tökkii.. mut mieli tekee..

Ehkä joskus vielä sinäkin - Esa Pekka, teet sen päätöksen ja pidät sen.

Voin kertoa, että se fiilis, kun huomaa, että on mahikset sittenkin onnistua - on mahtava!!

jep, on helpompaa jo.. aika auttaa..

Enää ei oo päällimmäisenä mielessä tupakka :) JESH!!

On ollu vaan savuttomia päiviä ja muutama "yhden tupakan" päiviä. Paitsi tietty silloin ku on kaljottelee ni on tullu poltettua, mutta aamu rapuloissaan ei tuu enää väkisin poltettua..

 

Mites Pera??!!

..en kommentoi..

Viime viikolla meni jo hyvin, olin päivän polttamatta tai sitten poltin vain yhden. Mutta sitten tuli viikonloppu ja kun se lonkerotölkki sihahti niin ihanasti auki niin teki samalla myös tupakka ja askihan siinä meni... Eli sama tahti on jatkunut nyt siitä lähtien, kuten aiemminkin: 3-5 tupakkaa päivä. Ei paljoa ja siksi ihmettelenkin, että miksi en VOI LOPETTAA!? En kuitenkaan polta paljoa, joten luulisi että se olisi helppoa.

Nyt olen ajatellut että jos alkaisin harrastamaan juoksua taas pitkästä aikaa niin siihenhän ei tupakka sovi. Mutta jotenkin kummasti se tupakka edelleen voittaa ulkoilun. Nyt vaan perkele motivaatiota peliin!

Nyt ei Jorma luovuteta!

Rakkain terveisin: Pera